Mua suututtaa aivan sairaasti, kiehun ihan, enkä tiiä, miten päin ees asettelisin sanoja. Luin lapsettomuusaiheisia keskusteluja ja blogeja ja sieltä nää kiukun aiheet.. Tässä muutama esimerkki:

a) puhuu itsestään lapsettomana, pyytää tukea, kun on niin vaikeeta ja seuraavassa lauseessa tulee ilmi, että lasta on yritetty kolme kuukautta.. voi perkele

b) ollaan menossa yksityiselle gynelle tutkimuksiin "lapsettomuuden" takia, kun on yritetty 5 kuukautta, eikä oo minkään valtakunnan havaittavaa vikaa hormonitoiminnassa, ja pohtii suurinpiirtein, että haluisinko clomit vai inseminaation vai ivf:n ...ei helvetti, aivan ku kauppaan olis menossa, "tuli vauvakuume ja nyt tarttis saada vauva, onks kokemuksia, mikä näistä hoidoista olis paras"..

c) viiden vuoden ihan todellisen lapsettomuuden jälkeen kaverin mies kommentoi miehelle, että ollaan mietitty, ettet vaan ois homo, kun tuo lapsensaanti on niin vaikeeta..  

Itekään en oo lapsettomuuden ja hoitojen konkari. Koen, että kahden ja puolen vuoden "yritys" oli pieni aika ja hinta siitä, että oon nyt raskaana. Moni moni moni tuttava on joutunut kulkemaan paljon raskaamman ja pidemmän tien. En voi sanoa, että tietäisin, mitä se syvin lapsettomuuden tuska on, ja toivon ja rukoilen sydämestäni, että säästyisin siltä, koska mitä vierestä on seurannut, se on jotain, mitä ei voi todellakaan toivoa kenellekään. En edes oo uskaltanu tätä blogia laittaa lapsettomuus-kategoriaan, koska pelkään sen loukkaavan niitä, jotka tällä hetkellä päivittäin taistelee lapsettomuuden kanssa. Vaikka edelleen kyllä samaistun lähinnä lapsettomiin, vaikka kannankin nyt lasta sisälläni. Enkä usko, että tästä identiteetistä helpolla pääsen. Tämä lapsi on meille ihme, ja tulee sitä olemaan.

Huomenna on neuvola ja neuvolassa ultrataan. Jännittää. Toivottavasti nähdään elonmerkkejä, mistään ei uskalla olla täysin varma ennenkuin näkee omin silmin.