Nyt sattuu ja tapahtuu, läheisten elämässä ikäviä asioita, omassa elämässä ihania asioita. Onneks edellisissäkin voi olla tukena, tai voi ja voi.. se on suhteellista, jokaisen on kannettava omat murheensa, ei sille voi mitään.

Mutta mä oon tuntenu nyt ihan selvästi vauvan liikkeet! Koko ajan selvemmin. Pari viikkoa ne on tuntunu, mut nyt muutamana päivänä useamman kerran päivässä. Maha kasvaa ja on jo melkonen.. mutta ihana. Reilun viikon päästä rakenneultra, sitä odotetaan kuin kuuta nousevaa. Mies huokas eilen, että menispä viis kuukautta nopeesti, niinpä.. ei malttais odottaa tutustumista meiän muruseen. Ja aivan ihanaa huomata, miten läheisetkin on niin innoissaan. Mun sisko jolla on itsellä lapsia, mutta ei siis vielä oo täti, odottaa aivan tosi tosi innolla myös, ja on aivan kuulemma itku silmässä välillä, ku miettii, että siitä tulee täti :)  Aivan uskomattoman ihanaa levittää hyvää oloa ympärilleen. Millonkohan sellasta on tapahtunu viimeks.. ainakaan tässä mittakaavassa..

Muuta ihanaa.. mun mielen sisällä on tapahtunu paljon, sellaista jota on vaikea pukea sanoiks. Mutta tunnistan ittessäni levollisuutta, rentoutta, onnea, iloa, jota en muista vähän aikaan tunteneeni. En kehitä paniikkia sellasella vauhdilla kuin ennen, otan niin sanotusti iisimmin, luotan siihen että asiat lutviintuu.

Ja mikä myös mieletöntä. Aiemmin oon tuntenu itteni lähes porukassa kuin porukassa jotenkin erilaiseks ja ulkopuoliseks. Nyt oon huomannu itessäni ihan uudenlaista tunnetta. Viihdyn ihmisten kanssa paremmin, uskallan enemmän, en pelkää enää niin paljon.

Kyllä, elämä opettaa ja elämä voittaa.