Eilen nähtiin meiän suloinen natiainen ultrakuvassa. On niin teräväpyllyinen kaveri, että piti oikein ultralla tarkistaa, että onhan pylly ylöspäin ;)  Voi toista.. siellä se köllötteli ihan oikeassa asennossa, valmiina lähtöön. Vaikuttaisi kuulemma hoikalta ja pitkäsääriseltä, meiän pieni muru. 

Mulla jatkuu paineiden tarkkailu. Kotona lukemat on oikein mallikkaat, mutta neuvolassa huitelee sitten jossain.. Höh. No, ei se mitään, olennaisinta, että kotona ne on pyhsyny täysin aisoissa. Painoakaan ei onneks pääsisäisherkutteluista huolimatta ollu juurikaan tullu lisää. Ja kaiken kaikkiaan olo on jotenkin taas ollu jaksavampi kuin viime viikolla. Eilen huomasin miettiväni, että jospa tämä jonkinlainen jaksamistason nousu tarkottaiskin synnytyksen lähestymistä. Että kroppa ja mieli keräis nyt energiaa h-hetkeä varten. Jännittävää, kun ei tiedä, käynnistyykö synnytys tänään vai kuukauden päästä.. No, jospa osais olla liikaa ajattelematta ja sais keskityttyä muihinkin asioihin, ainakin välillä. Valmistelut alkaa kotona olla hyvässä mallissa, joten nyt vois sitten loppupäivät/viikot ottaa ihan viimisen päälle rentoutumisen kannalta. Eilen käytiin kirjastostakin hakemassa luettavaa, joten nautiskellaan nyt sitten vaikka kirjoista :) ..ja boksilla olis paljon leffoja odottamassa katsojaa. Hassua viettää yhtäkkiä keväällä tällasta lökölomaa..

Muutama päivä sitten koin pitkästä aikaa voimakasta paniikin, pelon ja huolen tunnetta, joka meinasi hetkellisesti hukuttaa mut alleen. Sen myötä tärkeäksi on tullut rukous: "Rakas taivaallinen Isä, Tahdon oppia näkemään ihmiset ja olosuhteet Sinun tavallasi. Otan vastaan jokaisen päivän ongelmat kasvun, ilon ja lohdutuksen mahdollisuuksina. Aamen."